VARJOSSA VAELTAJA

Doris Lessing
Varjossa vaeltaja. Omaelämäkerran toinen osa 1949–1962.
Suomentanut Eva Siikarla.
Otava, 1998.
(Alkuteos: Walking in the Shade, Volume Two of my Autobiography, 1949–1962)

En kirjoita arvostelua. Kirjaan ylös niin kuin muistilapulle kiinnostavia ja/tai tärkeitä asioita, joihin Lessing on kiinnittänyt huomiota. Miksi? Nämä ovat lainauksia, joilla näen jotakin yhteyttä tämänhetkiseen Suomeen: kulttuurielämään, yliopistomaailmaan, naisten asemaan, jne.

Identiteettikeskustelusta

”Ohimennen sanottuna [--] minua on aina ihmetyttänyt tämä ’kuka minä olen’ (ja se todella oli silloin amerikkalaista). Mitä sillä tarkoitetaan? Ei kai heiltä [tämän kysymyksen esittäjiltä] voi puuttua minuuden tunne? Tunne: tässä olen minä, täällä sisällä. Millaista se voi olla, millaista on elää ilman minuuden tunnetta, tunnetta minusta täällä sisällä, siitä mikä minä olen.” (VV, 26.)

Kirjallisuuden tehtävä

”He [kommunistit] hyökkäsivät omalla uskonkappaleellaan: kirjallisuuden oli edistettävä kommunismin etenemistä, kommunistipuolueella oli oikeus päättää, mitä kirjoitettiin ja julkaistiin, puolue oli vastuussa koko ihmiskunnan loistavasta tulevaisuudesta. Me puolustimme omaamme: yksilön omantunnon koskemattomuutta, yksilön vastuuta, taiteilijoiden velvollisuutta kertoa totuus sellaisena kuin he sen näkivät. (Ei, tämä väittely ei ole lakannut: kommunistien näkökantoja edustavat nyt poliittisen korrektiuden puolustajat.)

Valheellinen, tekopyhä ja siksi jähmettynyt yhteiskunta ja kulttuuri (kommunismi, Neuvostoliitto, nykynaiset, jne.):

”Jokaisessa yhteiskunnassa, kaikkein jäykimmässäkin, syntyy aina uusia ideoita, joita aluksi pidetään tuomittavina tai jopa kumouksellisina, mutta jotka sitten hyväksytään, kunnes uudet, aluksi kerettiläisinä pidetyt ideat syrjäyttävät ne. Miten Neuvostoliitossa otetaan huomioon tämä väistämätön prosessi, joka estää kulttuuria lahoamasta tai jähmettymästä?” (VV, 102.)

”Ihminen on valheellisessa tilanteessa silloin kun ympäröivät ihmiset luulevat, että hän ajattelee samalla tavalla kuin he, tai kun hän edustaa jotain aivan muuta ja he olettavat että se muu on jotain, mitä he ovat päättäneet sen olevan. Tai kun hän on todennut jonkin tilanteen ylettömän yksinkertaistetuksi, pelkäksi kokoelmaksi käsitteitä, niin että hänen ajatuksissaan kulkee jatkuva kommentaari, joka täydentää sitä mitä sanotaan tai oletetaan” (VV, 117.)

”Ei ihminen voi ylläpitää omasta yhteiskunnastaan käsityksiä, joihin ympäröivät ihmiset eivät yhdy, pitää niistä kiinni viileästi ja järkevästi, muuttumatta vainoharhaiseksi ja katkeraksi – se ei kerta kaikkiaan ole mahdollista” (VV, 235).


Naiset ja miehet

”Onko hyvä, että naisista on tullut niin yliherkkiä, niin helposti järkyttyviä – ja niin avuttomia? Viktoriaanisten naisten tavoin (niin meille ainakin väitetään heidän tehneen, vaikka minä en ole sitä koskaan uskonut) nykynaisetkin kirkuvat tai pyörtyvät nähdessään peniksen, jolle heitä ei ole esitelty, tuntevat itsensä häväistyksi saadessaan ehdotuksia ja soittavat lakimiehelle, jos mies lausuu heille kohteliaisuuden.” (VV, 218.)

”Televisio-ohjelma: Vapautunut nainen sanoo monen miljoonan katsojan edessä: ’Mieheni on oikeastaan aika nynny.’ – Käännetään se toisin päin: ’Vaimoni on valitettavasti kovin pelokas sielu, ei yhtään rohkeutta.’ Mikä tunteeton sika. [monia muita esimerkkejä] Masentavinta tässä on se, että Julmat sisaret pitivät tällaista poliittisena toimintana.” (VV, 445–446.)